Hakuteoksia

Castrén, Paavo ja Pietilä-Castrén, Leena, Antiikin käsikirja. Otava, Helsinki 2000. Apuneuvo tarkistettaessa suomenkielisiä kirjoitusasuja, vuosilukuja ja käsitteitä. Arkeologian ja topografian osalta jopa OCD:tä (ks. seur.) kattavampi.

Oxford Classical Dictionary (OCD) (4th ed. eds S. Hornblower, A. Spawforth and E. Eidinow, Oxford University Press 2012 [myös online-versio]; 3rd ed., eds S. Hornblower and A. Spawforth, Oxford University Press 1996). Kenties paras keino päästä alkuun eri tutkimusaiheissa; erittäin hyvät ja kompaktit artikkelit keskeisistä hakusanoista koko antiikin osalta lyhyine bibliografioineen. Alussa hyvä lyhenneluettelo.

Pauly’s Realencyclopädie (RE, 1894–1978). Antiikin moniosainen tietosanakirja, jossa on laajoja erikoisartikkeleita. Löytyy digitaalisena esimerkiksi täältä ja täältä.

Der Kleine Pauly (1964–1975). Edellisestä osin tiivistetty, osin uudelleenkirjoitettu viisiosainen tietosanakirja, jonka alusta löytyy hyvin käyttökelpoinen antiikin auktoreiden lyhenneluettelo (latinankielisten osalta täydellisenä TLL:ssä eli Thesaurus Linguae Latinae:ssa).

Der Neue Pauly (DNP) (1996–2004). Der Kleine Paulyn uudistettu ja laajennettu versio. Myös tässä lyhenneluettelo alussa (vol. 1). Osittain luettavissa ilmaiseksi skannattuna versiona täällä. Tästä on myös englanninkielinen versio Brill’s New Pauly. Sekä saksankielinen että englanninkielinen Brillin julkaisema online-versio löytyvät täältä.

Reallexikon für Antike und Christentum, ed. Th. Klauser et alii, Stuttgart 1950–2026. Hakusanateos, joka keskittyy antiikin kristilliseen kulttuuriin, jatkuvuuteen ja katkoksiin. Online-versio löytyy täältä. Ilmaiseksi luettava osaan 27 asti skannattu versio löytyy täältä.

The Cambridge Ancient History (14 vol., 2nd. ed., Cambridge University Press 1970-2005). Esihistoriasta vuoteen 600 jKr. ulottuva kokonaisesitys antiikin historiasta. Jossain määrin poliittishistoriapainotteinen, mutta sisältää hyviä artikkeleita myös talous-, sosiaali-, kulttuuri-, ja aatehistoriasta. Etenkin tuoreempien osien kohdalla erinomainen apuväline tutkimuksen aloittamiseen. Online-versio täällä.

L’Année Philologique (APh); Bibliographie Critique et Analytique de l’Antiquite Greco-Latine. Vuosittain ilmestyvä (vuodesta 1924) koko klassisen ajan (myös myöhäisantiikki) tutkimuksen hakuteos ja perusbibliografia, joka käsittää kaikki laajimmat modernit eurooppalaiset kielet ja niillä ilmestyneet tutkimukset jaoteltuna kirjoittajan ja kirjoituskohteen (sekä auktorin että teeman) mukaan. Laahaa 2-3 vuotta todellisuuden jäljessä, eli aivan uusin kirjallisuus ei vuosikirjasta löydy. Netissä maksua vastaan. Online-versio löytyy täältä. Aikakauslehtien lyhennysluettelo, joka muodostunut alalle standardiksi, löytyy pdf:nä myös täältä.

Katso myös:

Bryn Mawr Classical Review ‘publishes timely reviews of current scholarly work in the field of classical studies (including archaeology). This site is the authoritative archive of BMCR’s publication.’ Suuri osa keskeisintä uutta antiikin historian tutkimuskirjallisuutta tieteellisesti arvioituna vuodesta 1990, hyvä hakukone. Kannattaa tilata suoraan omaan sähköpostiin uusimmat arvostelut.

Prosopographia Imperii Romani saeculi I, II et III (PIR), pars I-VIII, eds. Groag, E., Stein, A., Petersen, L., 2nd ed., Berlin 1933–2015 (14 vol.). Keisariajan Rooman merkittävien henkilöiden hakemisto 3. vuosisadalle asti. Hakemisto PIR:iin löytyy myös netistä.

The Prosopography of the Later Roman Empire (PLRE), vol.I-III, ed. Jones A.H.M., Martindale J.R., Morris J., Cambridge University Press 1971, 1980, 1992; sisältää tunnetut Rooman valtakunnan asukkaat vuodesta 260 aina Islamin tuloon asti (641 AD).

Amici populi Romani. Prosopography of the Foreign Friends of the Romans (3rd Century BCE–4th Century CE).

Athenian Onomasticon – onomastic data for the population of ancient Athens.

Aufstieg und Niedergang der römischen Welt (ANRW, 1972–). Saksalaisten yritys saada koko roomalainen maailma ’yksiin kansiin’. Kyseessä on useita hyllymetrejä vaativa monikielinen artikkelikokoelma. Julkaisun sivut täällä.

Catholic encyclopedia (1907-12) online. Käytännöllinen apuväline kaikessa kristinuskoon liittyvässä.

Tietokantoja

The Digital Prosopography of the Roman Republic (DPRR) is a searchable database of all known members of the upper strata Roman society. It brings together information about individual careers, office holdings, personal status, life dates and family relationships. The project incorporates directly into its database the information on office holders presented in Broughton’s Magistrates of the Roman Republic, which forms the backbone of the database, Rüpke’s inventory of Roman priests in the Fasti Sacerdotum, the collection of information about family relations found in Zmeskal’s Adfinitas, and Pina Polo’s work on repulsae, defeated candidates.

The Gnomon Bibliographic Database (GBD) is supported by the Chairs of Ancient History in Augsburg and Eichstätt. With more than 750,000 entries, it is one of the most comprehensive database systems for specialized literature in the entire field of Classical Studies, including the subject-specific history of science. It lists monographs, edited volumes and the individual articles they contain, journal articles, reviews, and specialized encyclopedias from the period in all relevant scientific languages, which can be searched in detail with the help of an extensive, multilingual thesaurus (currently about 25,000 keywords).

Persée “provides free and open access to complete collections of scholarly publications (journals, books, conference proceedings, serial publications, primary sources, etc.) and to a range of research and exploitation tools.”

Theoi Project. A site exploring Greek mythology and the gods in classical literature and art. The aim of the project is to provide a comprehensive, free reference guide to the gods (theoi), spirits (daimones), fabulous creatures (theres) and heroes of ancient Greek mythology and religion.

Topos Text. “ToposText is a free tool, a mobile app and website, for going back to the primary sources and historic roots of western civilization, and in particular a tool for students and travelers eager to experience the ancient world through its surviving texts. Sisältää yli 21000 nimen (ihmiset, jumalat, eläimet, taideteokset, rakennukset) hakemiston linkitettynä yli 430000 viitteeseen alkuperäisteksteissä. Lisäksi sisältää yli 8000 maantieteellisen paikan hakemiston.

Trismegistos, antiikin maailman monitieteinen online-portaali.

Kirjallisuutta

Bagnall R.S., Reading Papyri, Writing Ancient History, Routledge, London and New York 1995. Nimestään huolimatta paras johdatus antiikin historian kirjoitukseen (ei siis rajoitu vain papyruksiin).

Clark, E.A., History, Theory, text. Historians and the linguistic turn. Harvard University Press, Cambridge (Mass.) & London 2004. Nimensä mukainen, selkeä, esimerkit pääsääntöisesti antiikintutkimuksen piiristä, muttei metodisesti rajoittunut antiikin historian tutkimukseen.

Corvisier J.-N., Sources et méthodes en histoire ancienne, PUF, Paris 1997. Esittelee keskeisiä antiikin lähderyhmiä sekä niiden käyttämistä historiantutkimuksen lähteinä.

Crawford M.H. (ed.), Sources for Ancient History, Cambridge Univ. Press, Cambridge 1983. Esittelee keskeisiä antiikin lähderyhmiä sekä niiden käyttämistä historiantutkimuksen lähteinä.

Hiekkalinna, T. & Seppänen, M., Philologia classica. Lähteitä, lähestymistapoja ja metodeja, Turun yliopisto 2010.

Morley, N., Writing ancient history. Duckworth, London 1999. Perusjohdatus antiikin tutkimukseen. Suunnattu opiskelijoille, joilla ei ole perustietoja historiantutkimuksesta.

Schaps, D., Handbook for Classical Research, Routledge 2010.

Tietokantoja

Bibliographie d’orientation: Hyvin käyttökelpoinen johdatus antiikintutkimuksen apuneuvoihin. Esittelytekstit ranskaksi, mutta bibliografiset vihjeet toki ymmärrettävissä muillekin kuin ranskantaitoisille. Alihakemistosta löytyvät bibliografioiden päähakemistot pääluokitain. Sivuilta löytyy myös esim. latinan ja kreikan kieliopit etc.

The Digital Classicist is a hub for scholars, students, professionals and others interested in the application of digital humanities or computational methods to the study or dissemination of the global ancient worlds. This wiki catalogues digital projects and tools of relevance to classicists, guidelines and discussion around technical issues, and events, bibliographies and other developments in the field.

Antiikin auktorit

Yksittäisiä editioita (mahdollisine käännöksineen) ilmestyy jatkuvasti eri kustantajilta. Luotettavia tekstikriittisiä editioita antiikin alkuperäisteksteistä löytyy mm. sarjoista

• Bibliotheca Scriptorum Graecorum et Romanorum Teubneriana (BT, Leipzig, myös online)
• Scriptorum Classicorum Bibliotheca Oxoniensis (The Oxford Classical Texts (OCT), Oxford, myös online)
• Cambridge Greek and Latin Classics (Cambridge, myös online).

Käännössarjoista (teksti sekä modernilla että alkuperäiskielellä) käyttökelpoisimmat lienevät

• Collection G. Budé des Universités de France (Paris, käännös ranskaksi)
• Tusculum Bücherei (München, käännös saksaksi)
• Sammlung Tusculum (Zurich/München, käännös saksaksi)
• Bibliothek der griechischen Literatur (BGL, Leipzig, käännökset saksaksi)
• Scrittori greci e latini (Milano, käännös italiaksi)
• Cambridge Classical Texts and Commentaries (Cambridge)
• The Loeb Classical Library (London and Cambridge (Mass.), englanniksi, myös online-versio). Tämän kohdalla, erityisesti jos käyttää jo vuosikymmeniä sitten ilmestyneitä osia, on syytä tarkistaa alkuteksti uudemmista editioista; myös osa etenkin vanhemmista käännöksistä on varsin heikkolaatuisia.

Hyödyllisiä online-tietokantoja:

• Bibliotheca Teubneriana Latina Online. The BTL Online database provides electronic access to all editions of Latin texts published in the Bibliotheca Teubneriana, ranging from antiquity and late antiquity to medieval and neo-Latin texts. A total of approximately 13 million word forms are thus accessible electronically.
• Brepols Library of Latin Texts (LLT) is the world’s leading database for Latin texts. It gathers Latin texts of all genres and all periods. The texts have been taken from the Corpus Christianorum series and from many other leading editions.
• Thesaurus Linguae Graecae (TLG) ‘is a Special Research Program at the University of California, Irvine. Founded in 1972 the TLG® represents the first effort to produce a large digital corpus of literary texts. Since its inception the project has collected and digitized nearly all texts written in Greek from Homer (8 c. B.C.) to the fall of Byzantium in A.D. 1453 and a large number of post-Byzantine texts (16-20 c. A.D.). Its goal is to create a comprehensive digital library of Greek literature from antiquity to the present era.’ Jos omalla yliopistolla ei ole tähän käyttöoikeuksia, tästä on myös saatavilla suppeampi ilmaisversio.

Suomenkielisistä käännöksistä ei ole yhtä käännössarjaa, vaan yksittäisiä käännöksiä julkaistaan eri sarjoissa ja kustantajilla. Päivittyvä lista suomennetuista antiikin teksteistä löytyy täältä.

Hyödyllistä on myös tuntea esim. Monumenta Germaniae Historica:n (MGH) osa Auctores Antiquissimi (AA), jossa on julkaistu useita huomattavia myöhempiä auktoreita, kuten Salvianus, Cassiodorus, Symmachus, Ausonius, Jordanes, Gregorius Suuri. Ilmainen online-versio löytyy täältä.

Yllä lueteltujen julkaisusarjojen online-tietokantoihin on yleensä pääsy vain yliopistojen ja tutkimusinstituuttien kirjastojen/käyttäjätilien kautta, jos niillä sattuu olemaan voimassa oleva sopimus tietokannan kanssa. Antiikin tekstejä ja käännöksiä löytyy kuitenkin myös ilmaiseksi internetistä. Näiden ilmaisten tietokantojen suhteen kannattaa ottaa huomioon, että niiden tekstit ovat peräisin hyvin vanhoista editioista ja käännöksistä, joiden tekijäoikeus on vapautunut. Siksi ne eivät aina ole ajan tasalla, ja käännökset voivat olla vanhahtavia. Tässä on lista joistakin ilmaisista sivustoista:

• Attalus. Hellenistisen ajan 323 – 30 B.C. lähteitä käännöksineen sekä paljon muita resursseja kuten antiikin maailman nimihakemisto.
• Tertullian. Varhaiskristilliset kirkkoisät.
• Lacus Curtius. Roomalaisia ja kreikkalaisia auktoreita sekä muita antiikin historiaan liittyviä tekstejä, kuvia ja muita resursseja.
• Perseus Digital Library. Kreikan- ja latinankielisiä tekstejä käännöksineen sanakirjan kera. Tästä sivustosta on tekeillä myös uusi versio osoitteessa: https://scaife.perseus.org/
• PhiloLogic: hyviä hakumahdollisuuksia teksteihin (mm. morfologia). Tekstit käytännössä samat kuin Perseus Digital Libraryssä.
• Digital Initiative for Classics: Epic Speeches (DICES): Tietokanta kreikan- ja latinankielisessä epiikassa esiintyvistä suorista puheista Homeroksesta myöhäisantiikkiin.
• Diogenes. ’Diogenes is an environment for reading and searching through texts in Latin and Ancient Greek’.
• Diorisis Search ‘is an application designed to build and run complex linguistic queries on the Diorisis Ancient Greek Corpus (Vatri and McGillivray 2018) through an intuitive graphic interface. The corpus consists of 820 texts spanning between the beginnings of the AG literary tradition (Homer) and the fifth century AD, and it counts 10,206,421 words.’
• The Packard Humanities Institute Latin Texts. Latinankielisiä tekstejä. Mahdollista hakea esim. sanahaulla valitun auktorin teksteistä.
• Corpus corporum. Latin text (meta-)repository.
• The Latin Library. Täällä voi lukea ja selata latinankielisiä tekstejä ilmaiseksi.

Viittauslyhenteet

Antiikin auktoreista käytetään yleisesti hyväksyttyjä ja sovittuja lyhenteitä. Lyhennetapoja on useita erilaisia. Se, mitä lyhenteitä käytetään, riippuu pitkälti yliopistosta tai siitä, missä tutkimus julkaistaan. Yleisesti tunnetuista teksteistä ei siis ole tapana antaa editiota, mikäli siteerattavassa kohdassa ei uusimmissa editioissa ole oleellisia eroja eri lukutapojen kesken. Luottamussopimuksena on, että aina pyritään käyttämään näitä uusimpia editioita!

Sekä kreikan- että latinankielisten auktorien lyhenteet löytyvät esim. Der Kleine Pauly:n, Der Neue Pauly:n tai Oxford Classical Dictionary (OCD):n luetteloista. Latinankielisistä auktoreista käytetään usein Thesaurus Linguae Latinae (TLL):n lyhenteitä. Ne löytyvät TLL:n Index-osasta, 2.painos 1990, tai tästä online-listasta.

Ks. myös Liddell and R. Scott lyhenteet kreikkalaisille auktoreille.

Kristilliset tekstit

Kristilliset tekstit löytyvät vähintäänkin kahdesta viime vuosisadan puolenvälin jättisarjasta, J.-P. Migne (ed.) Patrologia Graeca (PG, Paris; ohessa myös latinankielinen käännös) ja J.-P. Migne (ed.) Patrologia Latina (PL, Paris, 217 vol., series prima, vol. 1–73, (Tertullianus – Gregorius Suuri), series secunda vol. 74–217, (Gregorius Suuri – Innocentius III (1216 AD). Internetin kautta voi lukea lähes kaikkia osia, linkit eri osiin ks. Patrologia Latina (tai vaihtoehtoisesti täältä) ja Patrologia Graeca (tai vaihtoehtoisesti täältä).

Kristillisiä tekstejä on joskus hyvin vaikea paikallistaa, ja kirjoittajia tunnistaa. Seuraavia kirjoja voi käyttää apuna tässä työssä:

• Af Hällström, G., & Rämö, E., Patristiikan käsikirja. Helsingin yliopiston systemaattisen teologian laitos 1990.
• Altaner, B., & Stuider, A., Leben, Schriften und Lehre der Kirchenväter, 8.Aufl. 1980, Freiburg, Basel, Wien. Käsikirja patristiikkaan. Auktorit ja heidän keskeiset teoksensa esitellään, myös tekstijulkaisut ja keskeisin tutkimus mainitaan.
• Dekkers E., Gaar A., Clauis Patrum Latinorum. A Tertulliano ad Bedam, 1961; 2nd ed. 1995.
• Frede H.J., Verzeichnis und Sigel, 4.aufl., Fribourg 1995.
• Geerard M., Clauis Patrum Graecorum. I. Patres Antenicaeni, 1983, 312 p.; II. Ab Athanasio ad Chrysostomum, 1974, 708 p.; III. A Cyrillo Alexandrino ad Iohannem Damascenum, 1979, 596 p.; IV. Catenae, 1980, 292 p.; V. Indices. Initia. Concordantiae, 1987.
• Quasten, J., Patrology I-IV, 2ed. Wesminster (Maryland) 1983, Osa IV Westminster (Maryland) 1988. Edellistä perusteellisempi, mutta osat I-III vanhentuneita. Osa IV paras (latinalaisen patristisen kirjallisuuden huippukauden, 300-l. loppu–451) yleisopas. Ei ulotu loppupäässä niin pitkälle kuin Altaner.

Uusimpia tekstieditioita on käytettävä milloin vain mahdollista:

• Corpus Scriptorum Ecclestiasticorum Latinorum (CSEL, Vienna; nämä löytyvät myös online-tietokannasta osittain ilmaiseksi). Ks. myös tämä sivu osaan 67 asti.
• Corpus Christianorum (CC, Turnhout, eri alasarjoja: Series Latina (CCSL), Series Graeca (CCSG), Continuatio Mediaeualis (CCCM, Concilia (CCCOGD); kaikkiaan n. 300 osaa); Die griechischen christlichen Scriftsteller der ersten drei Jahrhunderte (GCS, Leipzig)
• Myös Patrologia Orientalis (PO) sekä Patrologia Syriaca voivat olla hyödykkäitä ja osa on internetissä (osa myös käännöksinä).

Käännöksiä alkutekstin kanssa löytyy sarjasta Sources Chrétiennes (Paris, ranskaksi) (ei online, mutta luettelot löytyvät täältä).

Käännöksiä ilman alkutekstiä voi myös etsiä sarjoista The Fathers of the Church (Catholic University of America Press, englanniksi) ja The Early Church Fathers, joka jakautuu Ante-Nicene (ANF), Nicene and Post-Nicene Series I (NPNF1) ja Nicene and Post-Nicene Series II(NPNF2); tämä on myös luettavissa netistä sivulla Christian Classics Ethereal Library. Katso myös New Advent -sivusto.

Internetistä löytyy eri kirjoittajien ’kotisivuja’, joista hyvin koottuja ja luotettavia ovat esim. http://www.augustinus.it/latino/ (Augustinuksen tuotanto italialaisina käännöksinä ja PL –editiot) sekä http://www.tertullian.org/ (Tertullianuksen tuotanto ”with additional fathers”, eli muiden kirkkoisien tekstejä käännöksin: http://www.tertullian.org/fathers/).

Suda On-line. ‘The Suda is a massive 10th century Byzantine Greek historical encyclopedia of the ancient Mediterranean world, derived from the scholia to critical editions of canonical works and from compilations by yet earlier authors.” Tällä sivustolla hakukone, käännös ja kommentaareja. Erittäin helppo käyttää.

Tärkeimmät roomalaisen oikeuden lähteet ovat keisari Justinianuksen lakikokoelma (Corpus Iuris Civilis), erilaiset piirtokirjoituksina tunnetut lait sekä oikeutta sivuava kirjallisuus. Lyhenteet ovat kryptisiä ja niissä on lukuisia erilaisia järjestelmiä (Justinianuksen Digestaan viittaavat mm. lyhenteet Dig.Iust., Dig. ja D.), pääasiallisina Oxford Classical Dictionaryn ja Thesaurus Linguae Latinaen järjestelmät. Siten Marcus Tullius Ciceron teos Laeista löytyy mm. lyhenteillä Cic. Leg. ja Cic. de leg.

Lähteet

Codex Justinianus (CI), ed. Krüger, = Corpus Iuris Civilis vol. II; säilynyt vuoden 534 AD ”2. painos”. Varhaisempia ediktejä ja säädöksiä. Erinomaisen hyvä uusi käännös ilmestyi vuonna 2016 englanniksi (The Code of Justinian, transl. F.H. Blume, Cambridge Univ. Press; on myös olemassa vanha erittäin epäluotettava käännös)

Codex Theodosianus (CT). Theodosiani Libri XVI cum Constitutionibus Sirmondianis et Leges Novellae ad Theodosianum pertinentes, vol I-II, ed. Mommsen & Meyer. Keisari Theodosius II:n lakikokoelma, julkaistu 438 AD. Ensimmäisessä osassa on varsinainen ediktikokoelma sekä Const. Sirm, eli Theodosiuksen myöhemmät lait, ja osassa kaksi häntä seuranneiden keisarien ediktit aina Länsi-Rooman ’alasajoon’ saakka 476 AD (NTh. Etc.). Ei säilynyt kokonaisuudessaan. Käännös englanniksi: Pharr, The Theodosian Code and Novels, 1952.

Digesta (Dig., D.), ed. Mommsen, = Corpus Iuris Civilis vol.I; Tullut valmiiksi 533 AD; sisältää aiempien oikeusoppineiden mielipiteitä ja kommentoituja oikeustapauksia. Hyvä käännös englanniksi, The Digest of Justinian, 4 vol., A.Watson 1985.

Gai Institutiones (G., Gaius, Gaius Inst.). Juristi Gaiuksen laatima oppikirja 100-luvun puolesta välistä AD. Käännetty lähes kaikille ”sivistyskielille”, vaan ei suomeksi. Hyvä käännös englanniksi Gordon & Robinson, The institutes of Gaius (London: Duckworth, 1988), jossa myös viittaukset muihin oikeuslähteisiin.

Institutiones (Inst.) ed. P.Krüger = Corpus Iuris Civilis vol.I; Valmistui 533 AD; oikeuden ”oppikirja”, siis Justinianuksen aikainen. Käännetty useasti englanniksi, mm. The Institutes of Justinian, text, translation and commentary J. A. C. Thomas 1975 *. Lisäksi on saksalainen käännösprojekti Behrends, Okko, et al. Corpus Iuris Civilis: Text Und Übersetzung. Heidelberg: C. F. Müller Juristischer Verlag, 1990-.

Lex Romana Visigothorum (LRV), ed. Haenel 1849; Roomalaisille tarkoitetut lait visigoottien keskuudessa; tässä kokoelmassa ovat säilyneet mm. CT:n lait.

Novellae (Nov.) ed. Schoell & Kroll = Corpus Iuris Civilis III; Sisältää Justinianuksen antamat uudet lait CI:n jälkeiseltä ajalta. On myöhemmin liitetty osaksi Corpus Iuris’ta. Yksi (huono) käännös on englanniksi (jota ei Suomessa).

Lähteitä internetissä:

Ius civile: Hyödyllinen linkkiportaali.

The Roman law library: Y. Lassardin ja suomalaisen A. Koptevin laaja kokoelma roomalaisen oikeuden alkuperäislähteitä, tosin monissa englanninkielisissä osissa käytetään Scottin epätarkkoja käännöksiä.

Moderneja kokoelmia

Fontes Iuris Romani Antejustiniani (FIRA). I. Leges; II. Auctores; III. Negotia, ed. Riccobono S., Baviera J., Arangio-Ruiz V., Firenze 1940-3, uusin editio 1968–1969. Osa II sisältää periaatteessa kaiken sen lainsäädännön, joka ei sisälly Corpus Iuris Civilikseen tai Codex Theodosianukseen, mm. Gai Institutiones; Fragmenta quae dicuntur Vaticana (FV) (fragmentaarinen kokoelma 200/300 lukujen taitteen lainsäädäntöä); Sententiarum receptarum libri quinque, qui vulgo Iulio Paulo adhuc tribuuntur (=Pauli Sententiae, PS), kokoelma, joka kuvastaa 200-l. lopun lainsääd. tilannetta AD; Lex Romana Burgundionum (LRB); Edictum Theoderici (ET), Teoderikin/häntä edeltävästä itägoottilainsäädännöstä säilyneet palat; Collatio legum Romanarum et Mosaicarum (Coll.), kokoelma 300-luvun alkupuolelta, jne. Osa I:ssä on kerättynä tasavallan aikaisen lainsäädännön fragmentteja mm. Kahdentoista taulun laki, sekä paikallislainsäädäntöä ja senaatin päätöksiä (senatusconsulta). Osassa III on piirtokirjoituksia ja papyrustekstejä, jotka kuvastavat lainsäädännön soveltamista paikallistasolla. Kreikkalaisista teksteistä on käännökset – latinaksi. Jos jokin lakiteksti ei löydy, tai viite tutkimuskirjallisuudessa tuntuu hämärältä, täältä kannattaa etsiä.

Germaanilait löytyvät Monumenta Germaniae Historica (MGH) – sarjasta, joko Legum tomus (mm. Leges Alamannorum, LA, vol. III), Legum sectio (mm. Codex Euricianus, CE ja Lex Visigothorum, LV, vol. 1.1; Lex Burgundionum, LB, vol. 1.2; Formulae vol. 5.1) tai Leges 1-5 (mm., Lex Frisionum, LF, ja Lex Baiuwariorum, LBaiuw., vol.III; Lex Romana Raetica Curiensis, vol. V) –osioista. MGH:sta on myös online-tietokanta.

Roman Statutes, (ed. Crawford M.H.), 2 vol., London 1996 (University of London. Bulletin of the Institute of Classical Studies. Supplement 64). Varhaisimman roomalaisen lainsäädännön keräävä kokoomateos.

Sententiae Syriacae, kokoelma 400-l. syyrialais-roomalaisia lakitekstejä, ed. Selb 1990, 34– 67.

Juutalainen lainselitystraditio unohtuu usein, vaikka ajoittuukin antiikin aikaan. Mishna (1 vss. jKr.) ja sen selitysteokset, erityisesti Talmud (babylonialainen 400 –luvulla jkr. koottu, jerusalemilainen jo osittain 300-luvun lopulla) sisältävät materiaalia, joka ei ole kiinnostavaa pelkästään juutalaisen lainsäädännön, vaan myös esim. antiikin sosiaalihistorian kannalta. Löytyvät nekin Kansalliskirjastosta käännettyinä.

Kristillisten kirkolliskokousten pöytäkirjat antiikin osalta kuuluvat myös tähän kategoriaan. Näitä on joskus vaikea löytää erityisesti alkuteksteinä; erinomainen kokoelma näistä on F. Lauchert, Die Kanones der wichtigsten altkirchlichen Concilien nebst den apostolischen Kanones, Freiburg & Leipzig: J.C.B. Mohr 1896. V. Käännöksiä jos etsii, suositellaan tätä sivustoa, jossa on linkit internetistä löytyviin käännöksiin.

Peruskirjallisuutta ja oppaita

Ando, Clifford, Paul J. du Plessis, and Kaius Tuori. The Oxford Handbook of Roman Law and Society. Oxford: Oxford University Press, 2016.

Campbell, Brian. The State, the Law, and the People in the Roman Empire. A Sourcebook. Cambridge: Cambridge University Press 2025.

Capogrossi Colognesi, Luigi. Law and Power in the Making of the Roman Commonwealth. Cambridge University Press, 2014. Roomalaisen oikeuden historiasta.

Du Plessis, Paul. Borkowski’s Textbook on Roman Law. Oxford: Oxford University Press, 2010. Perusoppikirja oikeustieteen opiskelijoille, monta eri painosta.

Kaser, M., Römisches Privatrecht. München: Beck, 1971. Auktoritatiivinen esitys roomalaisesta yksityisoikeudesta, lukemattomia painoksia. Suomeksi on käännetty lyhennetty versio: Roomalainen yksityisoikeus, käänt. H.T. Klami.

Kunkel, Wolfgang; Schermaier, Martin. Römische Rechtsgeschichte. 2005.

Riggsby, Andrew M. Roman Law and the Legal World of the Romans. Cambridge: Cambridge University Press, 2010. Roomalaisen oikeuden historiasta.

Robinson, O.F., The Sources of Roman Law. Problems and Methods for Ancient Historians. Routledge, London and New York 1997. Tyylikäs tietopaketti roomalaisesta laista ja sen käytöstä historiantutkimuksen lähteenä.

Tamm, Ditlev. Roman Law and European Legal History. Copenhagen: DJØF, 1997. Pohjoismainen näkökulma roomalaiseen oikeuteen.

Thomas, J.A.C., Text-book of Roman Law (1976, köykäisempi kuin edellä mainitut, hyvät viitteet tutkimuskirjallisuuteen).

Tuori, Kaius, Johdatus roomalaiseen oikeuteen. Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunta 2007. Suppea mutta hyvin selkeä perusjohdatus aiheeseen.

Huomaa myös Berger, A., Encyclopedic Dictionary of Roman Law, Philadelphia 1953; termeistä myös Watsonin Digesta-edition alussa sanasto; samoin Pharrin CT – käännöksen alussa, mutta kovin suppeana.

Englanniksi, saksaksi, italiaksi ja espanjaksi löytyy valtava määrä alkeisoppikirjoja ja kurssikirjoja (esim. Tellegen-Couperus, O. E. A Short History of Roman Law. Routledge, 1993; Domingo, Rafael. Roman Law : an Introduction. Routledge, Taylor & Francis Group, 2019 ja Lovato, Andrea, et al. Diritto Privato Romano. G. Giappichelli Editore, 2018).

Latinankielinen epigrafiikka, peruseditiot

Corpus Inscriptionum Latinarum (CIL). Tähän on periaatteessa kerätty latinankielinen piirtokirjoitusaineisto. Käytännössä sitä on täydennetty monilla uudemmilla julkaisuilla. Tarkat tiedot CIL:in osista ja painoksista täällä. CIL:in vanhat editiot voi ladata täältä.

• CIL I = Fasti, sekä ennen Caesarin kuolemaa ajoitetut tekstit
• CIL II = Espanja
• CIL III = Tonavan ja idän provinssit (myös Egypti ja Kyrenaika)
• CIL IV = Pompeji, Herculaneum, Stabiae ja ympäröivät alueet
• CIL V = Gallia Cisalpina
• CIL VI = Rooma (myös sanaindeksi)
• [CIL VII = Britannia, korvattu uudemmilla editioilla täysin, ks. alla]
• CIL VIII = Afrikka
• CIL IX & X = Etelä-Italia
• CIL XI = Keski-Italia
• CIL XII = Gallia Narboniensis
• CIL XIII = Tres Galliae et Germania
• CIL XIV = Latium
• CIL XV = Instrumentum domesticum … urbis Romae; esim. tiilileimat ja lyijyputket
• CIL XVI = Sotilasdiplomit

Italian osalta on lisäksi julkaistu useita täydennettyjä ja uudistettuja korpuksia, yleensä maakunnittain: Supplementa Italica (Nuova serie, 1981– Éditions Quasar, Roma) ja erityisesti Inscriptiones Italiae (I. It.). Tasavallanaikainen materiaali on kerättynä editioon Inscriptiones Latinae liberae rei publicae (ILLRP), Firenze, 2 vol., 1965 (2 ed.) & 1963 ja sen ”täydennys”: S. Panciera, Epigrafia. Actes du Colloque international d’épigraphie latine en mémoire de Attilio Degrassi pour le centenaire de sa naissancé, Rome, 1991, 241-491 (Collection de l’École Française de Rome, 143).

Ranskasta on alueittain julkaistu lukuisia pienempiä kokoelmia.

Britannian osalta CIL:in edition on korvannut Collingwood R.G., Wright R.P. (eds.) The Roman Inscriptions of Britain (RIB, 1965–).

Kristilliset piirtokirjoitukset on kerätty Rooman kaupungin osalta: De Rossi I.B., Silvagni A., Ferrua A, Inscriptiones christianae Vrbis Romae septimo saeculo antiquiores. Noua series (ICUR), Cittá del Vaticano, 1922–. Muiden alueiden osalta alkuun pääsee Diehl E., Inscriptiones Latinae christianae ueteres (ILCV), Berlin, 3 vol., 1925-1931 (repr. 1961) avulla. Sille on supplementum (Zürich 1967, eds J. Moreau & H.-I. Marrou), jossa on korjauksia Diehlin esittämiin teksteihin.

Ainoa ’kattava’ valikoima piirtokirjoituksia on Dessau H., Inscriptiones Latinae selectae (ILS, tai Dessau), Berlin, 5 vol. 1892-1916 (repr. 1955), yli 10 000 tekstiä.

Uusiin julkaisuihin pääsee käsiksi seuraamalla aikakauslehteä L’Année épigraphique (AE); siinä on ilmestynyt myös indeksejä helpottamaan vanhempien artikkeleiden hakuja.

Kreikankielinen epigrafiikka, peruseditiot

Kreikankielisten piirtokirjoitusten osalta kenttä on sekavampi. Pääsarja on Inscriptiones Graecae (IG, myös online-tietokanta), joka korvasi kokonaan 1800-luvulla ilmestyneet vanhat korpukset Corpus Inscriptionum Graecarum (CIG), ja Corpus Inscriptionum Atticarum (CIA). IG:n osia on korvattu ja täydennetty lukuisilla muilla kokoelmilla. Monista IG:n osista on myös ilmestynyt uudempia versioita.

• IG I = Inscriptiones Atticae Euclidis anno anteriores (ennen 403/2 eaa.)
• IG II-III = Inscriptiones Euclidis anno posteriores (jälkeen 403/2 eaa. roomalaisajalle saakka)
• IG IV = Argolis
• IG V = Lakonia, Messenia, Arkadia
• IG VII = Megara, Oropia, Boiotia
• IG IX,1 = Fokis, Lokris, Etolia, Akarnia, Joonianmeren saaret; IX,2 = Thessalia
• IG X,2 = Makedonia, Pohjois-Kreikka
• IG XI = Delos (ilmestynyt vain osin: XI,2 & XI,4)
• IG XII = Egeianmeren saaret paitsi Delos
• IG XIV = Italia, Sisilia, Gallia, Espanja, Britannia, Germania

Delos: Inscriptions de Délos, Paris, 7 vol. (1926–1972, Fonds d’épigraphie grecque. Fondation du duc de Loubat) ja J. Tréheux , Inscriptions de Délos 1992–.

Kreeta: M. Guarducci, Inscriptiones Creticae, Rome, 4 vol., 1935–1950.

Bulgaria: G. Mihailov, Inscriptiones Graecae in Bulgaria repertae, Sofia, 4 vol., 1956–1970 (Academia Litterarum Bulgarica. Institutum archaeologicum).

Olympia: W. Dittenberger, K.Purgold, Die Inschriften von Olympia, Berlin,1896.

Delfoi: Fouilles de Delphes. III. Épigraphie, Paris, 1909–.

Rooma: L. Moretti, Inscriptiones Graecae urbis Romae, Rome, 4 vol., 1968–1990 (Studi pubblicati dall’Istituto italiano per la storia antica, 17, 22, 28, 47).

Kristillisiä piirtokirjoituksia lännessä (konkordanssi): A.E. Felle, Concordanze delle Inscriptiones Graecae Christianae Veteres Occidentis, Bari 1991.

Syyria, myös latinankieliset: Inscriptions grecques et latines de la Syrie (IGLS, 1929–, ed. L.Jalabert & R.Mouterde).

Vähä-Aasia: Monumenta Asiae Minoris Antiqua (MAMA, 8 vol., 1928–1962). Myös arkeologisen materiaalin ’inventaario’, sekä Tituli Asiae Minoris (TAM, 1901–).

Bulletin Épigraphique (BE): lista edellisen vuoden epigrafisesta tutkimuksesta alueellisesti jaoteltuna. Ilmestyy vuosittain.

Supplementum Epigraphicum Graecum (SEG): Uudet epigrafiset löydökset teksteineen., sekä uudet lukutavat ja restoraatiot sekä bibliografinen yhteenveto edellisen vuoden epigrafisesista julkaisuista ja tutkimuksista, (’toimii’ vuoteen 1969 sekä 1976 alkaen, väliajan osalta BE on ainoa apuväline).

Online-tietokannat

Latinankielisiä:

• Epigraphic Database Clauss Slaby: linkki
• Epigraphic Database Heidelberg: linkki
• Epigraphic Database Roma: linkki

Kreikankielisiä:

• PHI Epigraphy Project: linkki
• Attic Inscriptions Online: linkki

Myös suppeampia erityisalojen kokoelmia: ks. erityisesti Epigraphic Database Bari project, joka kerää kristillisiä piirtokirjoituksia Roomasta, ja Weaver, P., Repertorium familiae Caesarum et libertorum Augustorum, joka on laaja kokoelma keisariperheiden vapautettuihin ja orjiin liittyviä piirtokirjoituksia; Ks. myös Vindolandan taulut; Greek Economic Inscriptions; The Epigraphic Landscape of Athens;  Metrical Inscriptions of Campania.

Portaali internetistä löytyviin piirtokirjoitusjulkaisuihin: linkki.

Antiikin graffitoja, tietokanta ja muuta tietoa: linkki

Muita apuneuvoja piirtokirjoitustutkimukseen

Bérard, F. et alia, Guide de l’épigraphiste, 2eme éd. 1989, supplementum 1990. Uusin ja laajin. Heikki Solinin suosittelema.

Bodel, John (ed.), Epigraphic Evidence. Ancient history from inscriptions. London and New York, Routledge 2001. Erinomainen tietopaketti piirtokirjoituksiin historiankirjoituksen lähteenä. Johdanto löytyy ilmaiseksi netistä.

Bruun, C., and J. Edmondson (eds), The Oxford Handbook of Roman Epigraphy. Oxford: Oxford University Press 2015.

Buonopane, A., Manuale di epigrafia latina. Nuova edizione. Carocci editore, Roma 2025.

Cagnat R., Cours d’épigraphie latine, 4e éd., Paris, 1914, repr. Rome 1964. Yhä käyttökelpoinen klassikko. Lyhenneluettelo.

Zilliacus, H., Rooma, piirtokirjoitusten kaupunki. Gaudeamus, Helsinki 1982. Yleinen johdatus piirtokirjoitusten maailmaan.

Tästä linkistä löytyy vapaasti luettava laaja kokoelma piirtokirjoituksissa esiintyviä lyhenteitä, sekä ns. Leidein systeemin avain, eli vakiintuneet käytännöt, joilla editiossa osoitetaan erilaisia puutteita tai huomautuksia tekstissä.

Papyruksia julkaistaan lukuisissa eri sarjoissa, joilla on vakiintuneet lyhenteet, kuten P.Oxy. 1110, P.Cair. Masp. 60013 tai BGU 1240. Tekstin löytäminen voi olla vaikeaa; Suomessa tosin ’kaikki’ papyrusjulkaisut löytyvät Helsingin yliopiston Klassillisen filologian oppiaineen Papyrushuoneesta. Apuna tekstiä etsittäessä voi turvautua ”tarkistuslistaan”: Checklist of Editions of Greek, Latin, Demotic, and Coptic Papyri, Ostraca and Tablets, joka löytyy verkosta.

Erittäin käyttökelpoinen on internetistä löytyvä portaali papyri.info, jonka takaa löytyvät lähes kaikki editoidut dokumentaariset papyrustekstit. Osasta tekstejä löytyy myös kuvat, käännökset ja kommentaari. Ikävä kyllä kirjalliset papyrukset eivät täältä löydy. Papyri.infossa kaksi osiota: Duke Databank of Documentary Papyri (=DDbDP) ja Duke Corpus of Literary Papyri (=DCLP, joka on jäljessä transkriptioden osalta, mutta niitä on kuitenkin jonkun verran).

Heidelberger Gesamtverzeichnis Der Griechischen Papyrusurkunden Ägyptens on antiikin kreikankielisten papyrus- ja ruukunsirpaletekstien hakukoneella varustettu indeksi; linkit edellä mainittuihin internet-editioihin ja käännöksiin.

Vanhoihin papyruseditioihin tulee jatkuvasti korjauksia ja tarkennuksia. Niiden jäljittämiseksi ainoa mahdollisuus on Berichtigungsliste der griechischen Papyrusurkunden aus Ägypten (BL, uusin osa 13 (2017)).

Käytännöllinen lähtökohta papyruksiin tutustumiseen on esim. Select Papyri Loebin käännössarjassa (Loeb Classical Library): I. Non-Literary Papyri. Private Affairs; II. Public Documents, transl. A.S. Hunt & C.C. Edgar. London 1934; III. Literary Papyri: Poetry, transl. D.L. Page. London 1942.

Hyödyllistä kirjallisuutta:

Bagnall R.S., Reading Papyri, Writing Ancient History, Routledge, London and New York 1995.

Pestman P.W., The New Papyrological Primer, Brill, Leiden 1990 (rev. ed. 1994) (on ’viides editio’ klassikosta David M., Van Groningen B.A., Papyrological Primer, 4th ed. 1965.) Montevecchi O., La papirologia. Vita e Pensiero. Torino 1973 (2. korjattu painos Milano 1988). Perusteellinen tutkimusopas papyrologiaan.

Salmenkivi, E., Papyrusten aika, Teos 2019 . Sisältää perustietoa tieteenalasta sekä tekstivalikoiman.

Zilliacus, H., Papyrustutkimus. Helsinki 1974.

Numismatiikka

Erinomainen apuväline alkuun numismatiikan suhteen on Crawford, M., ‘Numismatics’, in M. Crawford (ed.), Sources for Ancient History, Cambridge University Press Cambridge 1983, 185–233. Hyvä on myös C. Howgego, Ancient History from Coins. London: Routledge 1995. Ks. myös Carradice I, & Price M.J., Coinage in the Greek World, London 1988 ja Burnett A., Coinage in the Roman World, London 1988. Ks. myös Cambridge University Pressin julkaisusarja Guides to the coinage of the ancient world.

Hyvä johdatus numismatiikkaan sekä erinomainen portaali internetmateriaaliin on American Numismatic Societyn kotisivu.

Erilaisia korpuksia ja lähdejulkaisuja on lukuisia. Alkuun pääsee parhaiten ehkä seuraavien kautta:

• Kraay C.M., Archaic and Classical Greek Coins. Methuen, London 1976.
• Lorber, C. C., Coins of the Ptolemaic Empire (CPE). Part 1 (2018) and part 2 (2025). Brepols.
• Crawford, M., Roman Republican Coinage. I. Introduction and Catalogue; II. Studies, Plates and Indexes. Cambridge University Press 1974 (2nd ed. 2001).
• Katalogi tasavallan ajan roomalaisista rahoista. Tunnetaan lyhenteellä RRC. Nämä rahat löytyvät parempien kuvien kera myös online-katalogista Coinage of the Roman Republic Online.
• The Roman imperial coinage (RIC), 1923-1994 parhaillaan Spink Books julkaisee sarjasta uusintapainoksia ja lisäosia). Laajin kokoelma Rooman keisariajan kolikoita. 13 volyymiä. Tunnetaan lyhenteellä RIC. Nämä rahat löytyvät parempien kuvien kera myös online-katalogista Online Coins of the Roman Empire.

• Ks. myös Virtual Catalog of Roman Coins; Magna Graecia Coins; Roman Provincial Coinage online.

Arkeologia

Klassillisen arkeologian kohdalla perusteos on Alcockin ja Osbournen toimittama Classical Archaeology (2nd edition: Wiley-Blackwell, 2012). Käytännöllinen johdatus aiheeseen on myös Ray Laurence, Roman Archaeology for Historians. Routledge 2012.

Lisäksi monilla aloilla, kuten inventoinnilla, topografialla, keramiikkatutkimuksella ja taiteella on omat sarjansa ja perusteoksensa.

Muita hyödyllisiä kirjoja:

• Beard, M., and Henderson, J. Classical art: From Greece to Rome. Oxford History of Art. Oxford and New York: Oxford University Press 2001.
• Biers, W. R., Art, Artefacts and Chronology in Classical Archaeology. London: Routledge, 1992.
• Henig, M. (ed.), A Handbook of Roman Art. A Survey of the Visual Arts of the Roman World. Phaidon, Oxford 1983.
• King, A., Archaeology of the Roman Empire. Hamlyn, London 1982.
• Morris, I. (ed.), Classical Greece: Ancient histories and modern archaeologies. Cambridge University Press, Cambridge 1995.
• Whitley, J. (ed.), The Archaeology of Ancient Greece. Cambridge University Press, Cambridge 2001.
• Woolf, Greg, ‘The present state and future scope of Roman archaeology: A comment’. American Journal of Archaeology 3 (2004):417-428.

Tietokantoja:

• Beazley archive pottery database.
• Potsherd: Atlas of Roman Pottery.
• Roman Amphorae: a digital resource.
• Corpus Vasorum Antiquorum (CVA).
• Atlas of Roman Roads.
• Pompeii bibliography and mapping project.
• Pompeii in pictures.

Osa-alueiden lähdekorpuksia ja käsikirjoja

Archäologische bibliografie, joka vastaa L’Année Philologique’ia mennen osittain sen kanssa päällekkäin, mutta arkeologian näkövinkkelistä. Tämän online-katalogi on Projekt Dyabola (ikävä kyllä vuosimaksujen takana).

Barrington Atlas of the Greek and Roman World, ed. R. Talbert. Princeton University Press 2000.

Corpus Vasorum Antiquorum (CVA): Antiikin keramiikka-astioiden kokoelmajulkaisukorpus. Kansainvälinen jättiprojekti on tuottanut jo satoja niteitä, eikä loppua näy. Pelkästään Saksaan kulkeutuneita vaaseja on julkaistu 75 nidettä. Tästä on nykyään myös online-tietokanta.

Digital Augustan Rome on Arizonan yliopistossa luotu interaktiivinen keisari Augustuksen aikaisen Rooman kaupungin kartta. Lyhyet kuvaukset eri rakennuksista ja viitteitä antiikin lähteisiin sekä uusimpiin arkeologisiin julkaisuihin.

Enciclopedia dell’arte antica classica e orientale (1958–1973). Käytännöllinen, osin hieman vanhentunut.

Lexicon Iconographicum Mythologiae Classicae (LIMC). Artemis, Zürich 1981–1999. Nimensä mukainen hakusanakirja antiikin mytologian kuvallisista ilmaisuista. Hyvät indeksit, ajan tasalla. Online-versio täällä ja täällä.

Lexicon Topographicum Urbis Romae, ed. M. Steinby, 1993–2000. Suomalaisen antiikintutkijan toimittama Rooman kaupungin topografisen materiaalin perusteos. Helpommin saavutettava suppeampi ja englanninkielinen vaihtoehto esim. opiskelijoille on Lawrence Richardson, A New Topographical Dictionary of Ancient Rome (1992, Baltimore: John Hopkins University Press). Vanha perusteos, Samuel Platner & Thomas Ashby, A Topographical Dictionary of Ancient Rome (1928), ei ole enää monelta osin ajan tasalla, mutta löytyy netistä ilmaiseksi täältä ja täältä.

Tällaisia lähdeteoksia on monenlaisia. Joitakin esimerkkejä:

A Casebook on Roman Family Law, eds Bruce W. Frier and Thomas A.J. McGinn, Oxford: Oxford University Press 2004.

Ancient Rome: Social and Historical Documents from the Early Republic to the Death of Augustus, eds M. Dillon and L. Garland (2nd ed.), London and New York: Bloomsbury 2015.

As the Romans Did: Sourcebook in Roman Social History, ed. Jo-Ann Shelton, 2nd edition. New York: Oxford University Press, 1998.

Christian Oxyrhynchus. Texts, Documents and Sources, eds L. H. Blumell and T.A. Wayment, Waco (Tx): Baylor University Press 2015.

Dragons, Serpents and Slayers in the Classical and Early Christian Worlds: A Sourcebook, ed. Daniel Ogden, New York: Oxford University Press 2013.

Food and Drink in Antiquity: A Sourcebook: Readings from the Graeco-Roman World, ed. John Donahue, London and New York: Bloomsbury 2014.

Mathisen, Ralph W., People, Personal Expression, and Social Relations in Late Antiquity, 2 vols. (Vol 1: With translated texts from Gaul and Western Europe), Ann Arbor: The University of Michigan Press 2003.

Religions of Late Antiquity, ed. R. Valantasis, Princeton University Press 2000.

Religions of Rome, Vol. II: A Sourcebook, eds M. Beard, J. North & S. Price, Cambridge: Cambridge University Press 1998.

The Roman Army, 31 BC – AD 337: A Sourcebook, ed. Brian Campbell, Oxford and New York: Routledge 1994.

Roman Social History: A Sourcebook, eds Tim G. Parkin, Arthur J. Pomeroy, Oxford and New York: Routledge 2007.

Women and Society in Greek and Roman Egypt: A Sourcebook, ed. Jane Rowlandson, Cambridge: Cambridge University Press 1998.

Women and the Law in the Roman Empire: A Sourcebook on Marriage, Divorce and Widowhood, ed. Judith Evans Grubbs, Oxford and New York: Routledge 2002.

Internet Ancient History Sourcebook. Suuri joukko lähdetekstejä sekä linkkejä apuneuvoihin ja teksteihin. Pääjako: Ancient Near East; Greece; Rome.

Kreikan kieliopit ja sanakirjat

Aejmelaeus, L., Uuden testamentin kreikan kielioppi (Kirjapaja 2008).

Kaegi, A., Kurzgefasste griechische Schulgrammatik, myös engl. Greek Grammar (1st ed. 1902; newest edition 2007).

Morwood, J. Oxford Grammar of Classical Greek (2001).

Pakarinen, W., Kreikan kielioppi (SKS 1996, 6. painos).

van Emde Boas, E., A. Rijksbaron, L. Huitink, M. de Bakker, The Cambridge Grammar of Classical Greek. (2019).

Goodell’s School Grammar of Attic Greek (1902): Vanha, mutta saatavilla ilmaiseksi netissä.

H.W. Smyth, Greek Grammar for Colleges (1920). Vanha, mutta avoimesti luettavissa verkossa täällä ja täällä.

—–

ΛΟΓΕΙΟΝ: Useita sanakirjoja kokoava kattava kreikan ja latinan online-sanakirja.

LSJ – Ancient Greek & Latin Dictionaries. Useita sanakirjoja kokoava kattava kreikan ja latinan online-sanakirja.

Thesaurus Linguae Graecae – Lexica: Useita sanakirjoja kokoava kattava kreikan online-sanakirja. Vaatii ilmaisen rekisteröitymisen.

Ancient Greek Core Vocabulary (1000 yleisintä muinaiskreikan sanaa).

Latinan kieliopit ja sanakirjat

Pekkanen, T., Ars Grammatica (Gaudeamus 2008).

Sjöstrand, N., Ny latinsk grammatik (Gleerups 1960).

LatinTutorial: latinan kielioppia (englanniksi) videoiden ja muun materiaalin avulla.

Allen and Greenough’s New Latin Grammar for Schools and Colleges (1903): Vanha, mutta saatavilla ilmaiseksi netissä.

——

Pitkäranta, R., Suomi–latina–suomi–sanakirja. Gaudeamus, Helsinki 2024 (1. painos 2018).

Streng, V. A. (toim.), Latinalais-suomalainen sanakirja. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki 2006 (1. painos 1933). Vaativaan käyttöön sopiva latina-suomi-sanakirja, joskin viimeinen painos on loppuunmyyty.

Salmi, J. W. & Linkomies, E., Latinalais-Suomalainen sanakirja. Otava, Helsinki 1974, 8. digitoitu painos luettavissa ilmaiseksi netissä.

Thesaurus Linguae Latinae (TLL), online-hakemisto, jossa latinaksi selitettynä periaatteessa kaikki latinan kielen sanat. Valmiina kirjaimeen R asti (N vain osin).

ΛΟΓΕΙΟΝ: Useita sanakirjoja kokoava kattava kreikan ja latinan online-sanakirja.

LSJ – Ancient Greek & Latin Dictionaries. Useita sanakirjoja kokoava kattava kreikan ja latinan online-sanakirja.

DLD – Database of Latin Dictionaries: 22 latinan sanakirjaa (lisenssi vaaditaan, ainakin HY:n kirjastolla on).

Collatinus-web: “Online lemmatiser and morphological analyser for Latin texts”.

Latin Core Vocabulary (1000 yleisintä latinan sanaa).

Muita kieltenopetuksen ja opiskelun apuvälineitä

Alpheios Reading Tools: Selaimen lisäosia, joiden kautta käännöksiä, kielioppia, puupankkeja jne.

Dickinson College Commentaries: Opetuskäyttöön sopivia latinan ja kreikan tekstejä sanastoineen ja selityksineen.

Latinsk läsebok för nybörjare / Latinan lukukirja alotteleville (1891): helppoja harjoitustekstejä kahdella kielellä.

The Bridge Lists: tietokanta, jota tuottaa sanalistoja valituista antiikin teksteistä auktorin, teoksen ja valitun tekstijakson mukaan.

Greek Transcoder: ”GreekTranscoder is a program which converts polytonic Greek characters written using one text encoding into another one. Its primary goal is to allow the conversion of documents using older fonts and legacy encodings into Unicode fonts.”